ROUVA. Hän sanoi minua ihmiseksi! Hän on sekaisin!
KAHDESKYMMENESNELJAS KOHTAUS.
Kamreeri. Rouva.
KAMREERI (pistää päänsä sisään): Mikä meteli täällä? Joko ne hirviöt —?
ROUVA (huomaa kamreerin; juhlallisesti): Kalle, minun laillisesti vihitty aviopuolisoni ja minun lapseni isä, astu sisään!
KAMREERI (tulee sisään, epävarmasti katsoen rouvaa; hän on heittänyt pois lautasliinan): No, täällähän minä —
ROUVA. Kalle, sinä laiminlyöt velvollisuutesi. Sinä olet unohtanut, tykkänään unhottanut, mitä pappi meille sanoi, kun seisoimme alttarin edessä: että miehen on kunnioittaminen ja rakastaminen vaimoansa sekä myötä- että vastoinkäymisessä.
KAMREERI. Mutta olenhan minä, tietääkseni —
ROUVA. Älä puhu — synti on sinut sokaissut. Sinä et enää tiedäkään, mitä on vaimonsa kunnioittaminen. Sinä et käsitä, ettei aviopuolisoiden välillä pidä oleman mitään hämärää, mitään epäselvää — että se on rikollista ja kiellettyä. Jaa-a, sinä olet syvästi langennut, Kalle parka!
KAMREERI. Hitto vieköön, jos minä tätä —?