POSTINHOITAJA. Mutta liikanimi — sukunimi? Enhän minä hiiessä muuten mitään voi sanoa, sen tolvana!
TALONPOIKA. No, tuota, olihan isäni nimi Juntunen, jos se on niin tarpeellista että —
POSTINHOITAJA. Juntunen. No, mitä sinä sitten — (Katselee kirjeitä pöydällä) Ei ole mitään.
TALONPOIKA. Vai niin — soo-o! Milloinkahan mahtanee tulla?
POSTINHOITAJA. Niin, sen saat kysyä Jumalalta — minä en tiedä.
TALONPOIKA. Häh?
POSTINHOITAJA (ärjäsee): Ei ole, etkö kuule!
TALONPOIKA. Kyllä, kyllä. (Erikseen) Tuo herra varmaan tänään on astunut väärällä jalallaan sängystä, koska hän on noin kiukkuinen. (Ääneen) Hyvästi vaan! Herran haltuun!
(Kumartaa syvästi ja menee).
POSTINHOITAJA (mutisee): Hyvästi. (Äänettömyys.) Mutta mistä se olikaan kuin me tässä äsken puhuimme? Niin, se on totta, se oli neiti Helmistä ja nuoruuden rakkaudesta — —