HELMI. Niinhän se on, mutta kun ei ole halua. On ollut niin paljon huvituksia näinä viimeisinä aikoina. Minne minä heitän tämän kirjeen?
POSTINHOITAJA. Jätä se tuonne pöydälle vaan! Mutta kyllä Helmin täytyy sinne mennä — jos ei muuten, niin toki sihteerin vuoksi.
HELMI (lyhyesti): Minä en ymmärrä, mitä tämä asia häntä koskee.
Hyvästi! Terveisiä tantille!
(Menee).
POSTINHOITAJA. No, no, älä suutu, tyttöseni, älä suutu! Enhän minä mitään pahaa tarkoittanut, ha, ha, ha!
KIRJURI (erikseen): Eikö hän siis menekkään tanssiaisiin! Mitäs nyt on tullut väliin? Onko hän suuttunut minuun vai —?
POSTINHOITAJA. Sihteeri!
KIRJURI. Jahah, herra postimestari?
POSTINHOITAJA. Jos Viipurin korrespondensi on valmis, niin antakaa se tänne, että saan kirjoittaa alle.
KIRJURI. Kyllä, tässä se on. Ja ulkomaalaiset kirjeet myöskin. (Erikseen) Niin, hän on ehkä harmissaan siitä, kun puhuvat meistä että olemme kihloissa; ja nyt hän tahtoo näyttää kaikille, ettei hän minusta huolikaan. Ja minä kun jo ostin valkoisen huivin ja vippasin kaksi markkaa konfektia varten. No, juutas!