PIIKA. Kyllä, mutta herra kauppaneuvos sanoi että se on tarpeetonta.
POSTINHOITAJA. Häh?!
PIIKA. Hän sanoi että postimestarin täytyy ottaa se vastaan.
POSTINHOITAJA. Mitäh? Että minun täytyy! Sanoppas vielä tuo sana, jos — —!
PIIKA. Niin, hän sanoi että se on vaan paljasta krongelia ja että postikonttorissa pitää olla sen verran pientä rahaa, että pienempiä setelejä voi särkeä ja että — —
POSTINHOITAJA. Jassoo, vai niin hän sanoi, vai pitää olla! Hän tuntee siis asetukset paremmin kuin minä itse! Vai postikonttori muka olisi joku vaihtopankki, ja minä ehkä voisin maksaa kyytirahat seteleissä! Vai sen hän luulee, vai niin! Mutta sanoppas tuolle tomppelille, tuolle pässinpäälle, ett'enpä olekaan hänen käskyläisensä, ett'en tarvitse häntä — —!
PIIKA. Minä en jouda täällä hävyttömyyksiä kuuntelemaan. Otetaanko seteli vastaan vai eikö?
POSTINHOITAJA. Ei, ei, ei, ei — etkö — etkö sinä ole sitä kuullut tuhat kertaa, sinä nokkaviisas letukka — —!
PIIKA (mennessään): No, tulkoon sitten kauppaneuvos tänne itse, niin saatte siitä keskenänne riidellä —
POSTINHOITAJA. Tulkoon vaan, jos huvittaa — mokoma lurjus! No, kaikkea sitä täytyy kärsiäkin! Sen vuoksi että hän on rikas, vaatii hän että kaikkien ihmisten pitäisi kumarrella häntä. Ja tuo piika sitten! Hyi, helvetissä!