POSTINHOITAJA (tulee sisään): No, mitä nyt? (Erikseen) Kauppaneuvos!
KAUPPANEUVOS. Herra postimestari, minä tulen tänne eräässä ikävässä asiassa. Noin puoli tuntia sitten lähetin tänne kirjeen, jota seurasi viisi markkaa, mutta rahoja ei otettu vastaan.
POSTINHOITAJA. Minä en ole velvollinen vaihtamaan.
KAUPPANEUVOS. Tuota uskon sen verran kuin se ansaitsee; mutta se ei olekaan pääasiani. Te olette epäkohteliaasti kohdellut minun palvelustyttöäni ja lisäksi hänen ja tämän nuoren herran kuullen haukkunut minua pässinpääksi ja lurjukseksi.
POSTINHOITAJA. Se — se on valhe!
KAUPPANEUVOS (kirjurille): Te voitte sen todistaa. Eikö postimestari niin sanonut?
KIRJURI. En, enhän minä — en minä kuullut —
KAUPPANEUVOS. No, kyllä tuosta kohta selkoa otetaan. Sillä asia on sitä vaikeata laatua, ett'en millään muotoa voi sitä jättää, minä kun olen pakoitettu tuosta kunnianloukkauksesta viemään teidät oikeuteen.
POSTINHOITAJA. Mitä? Oikeuteen? Se on sikamaista!
KAUPPANEUVOS. Minä myönnän teille kuitenkin yhden ehdon.