(Postikello kuuluu).
KIRJURI (juoksee ikkunaan): Kas tuossa tulee posti! Ja kolmella hevosella! Lundqvist, herää, herää!
POSTILJOONI. Mitä? Kuka minua huusi?
(Kaatuu lattialle).
POSTINHOITAJA. No, nyt on maailma mullin mallin! Sihteeri on tullut hulluksi, postiljooni makaa humalassa lattialla, ja posti tulee kolmella hevosella! Piru olkoon postimestarina, enkä minä!!
(Peräovi avataan selälleen, ja matkustavainen postiljooni sekä kaksi kyytimiestä kantaa laukkuja sisään. Lundqvist nousee ja auttaa heitä. Samassa tulvaa huoneeseen paljon muitakin ihmisiä, kirjeitä ja pakettia kädessä, niiden joukossa Kaupunginpalvelija, Reppunen, Talonpoikaisvaimo ja Neiti Eufrosyne. Yksi tahtoo ostaa postimerkkejä, toinen kysyy kirjettä, kolmas on saanut väärin takaisin, neljäs kysyy, mistä posti on tullut, viides pyytää vaihtamaan sadanmarkan setelin, ja Neiti Eufrosyne vaatii ulos pakettiaan. Postinhoitaja raapii päätään ja huutaa että »vasta tunnin päästä, vasta tunnin päästä» ja käskee postiljoonin ajamaan heidät ulos kaikki tyyni. Postiljoonit koettavat kyytimiesten avulla tyrkätä heitä ovea vastaan, mutta he panevat vastaan.
Neiti Eufrosyne pyytää vielä kerran pakettiaan: »Mutta kun postimestari lupasi — kun se on niin tärkeä — ja kun se sisältää aivan uudenaikaisen [salaperäisesti] tournyyrin.» Keskellä tätä melua laskeutuu esirippu, mutta Eufrosyne ehtii vielä huutamaan: »minun tournyyrini, minun tournyyrini!»)