Lassinen.
Hattu päässä! Niin, se on juuri ukon kaltaista. Ei hän sitä itse huomaa, vanha Stobe.
Neiti Forslund.
Niin, eikö hän ole hirveän hajamielinen?
Lassinen.
Josko hän on hajamielinen? Sepä kysymys! Kerrankin hän pisti palavan sikarrin housuntaskuunsa eikä huomattu mitään ennenkuin hän valitti kuumuutta ja käry tuntui nenässämme. Vähän ylpeä hän kyllä on nimestään ja sitten hänellä on se omituisuus että hän aina ajattelee ääneen, mutta hauska ukko hän sentään on. Niin niin, saapas nähdä muistaako hän vielä minua, vanha Stobe.
Neiti Forslund
No, sittenhän se ei ollenkaan ole niin vaarallista. Sanny pääsee varmaan pienellä muistutuksella, vai mitä luulee maisteri? Voi voi, jos nyt vaan kaikki olisi ohi ja me entisissä oloissamme taas!
Lassinen.
Niin, mutta eihän se Stobe mikään lepsukaan ole. Mutta toivotaan, toivotaan. (Ääniä ulkoa.)