(kohottaa äänensä esitellen).
Maisteri Lassinen, matematiikkaa ja algebraa.
Stobenius.
Lassinen — jahah, Lassinen. Tuon nimen olen ennen kuullut, mutta siitä on kauan. Noin 10 vuotta takaperin oli siellä Helsingissä eräs vanha ylioppilas, jota sanottiin hienoksi konjakintuntijaksi, mutta — —
Lassinen.
(vilkkaasti).
Herra professori, se olin minä, se oli juuri minä. Minulla oli kunnia istua teidän seurassanne samana iltana kuin housut paloi. Jos muistatte?
Stobenius.
Niin, kyllä minä vähän — mutta minulla on sittemmin ollut muita housuja. Vai tekö se olette? No, sepä hauskaa tavata vanhoja tuttavia. (Ääneen kuin yllä.) Vai tänne se nyt on joutunut, tuo slarvendarius. (Kääntyen Juonaksen puoleen.) Entäs te, minun herrani, mitä ainetta te tässä koulussa edustatte? Luultavasti uskontoa, eikö niin?
Juonas.