Stobenius.
Jassoo, te olette makkarantekijä Tapper, joka on lähettänyt kouluhallitukselle valituksen siitä että johtajatar, neiti Kortman, on pakoittanut tyttärenne Alman, tämän koulun 5:nen luokan oppilaan, opettajakunnan läsnäollessa aukaisemaan ja ääneensä lukemaan hänelle tulleen kirjeen ja sitten vielä häntä pahoin pidellyt. Onko teillä vielä mitään suullisesti tähän syytökseen lisättävää? Teillä on puhevuoro. (Katselee papereitaan.) Sepä oikein verenhimoinen naama, tuo!
Tapper.
Ei ole minulla mitään lisättävää. Pysyn siinä mitä olen allekirjoittanut. (Osoittaa opettajia). Tässä ovat minun todistajani.
Neiti Kortman
(pienen vaitiolon perästä).
Todistajia ei tarvita. Ei ole minulla tapana kieltää mitä olen tehnyt. Kun olin seminaarissa käytettiin tätä kirjeentutkimista kun tyttöjä epäiltiin rakkaudensuhteista ja Alma sitä paitsi on näsäviisas ja koketti tyttö, joka aivan hyvin ansaitsi tuon pienen letkauksen.
Tapper.
Tietäkää huutia! Itse voitte olla koketti! Vai pienen letkauksen! Olin juuri liiterissä lehmän sisuksia perkaamassa kun tyttö ulvoen ja poski pyöreänä kuin eidamerjuusto töyttää sisään ja huutaa: en mene kouluun enää, johtajatar tappaa, johtajatar tappaa. Ei, kyllä se oli oikea reima korvapuusti, se on varmaa ja se on koululaissa kielletty, sen olen itse lukenut. Eikös niin, herra maisteri ja tirehtööri?
Stobenius.