Ja kumminkin ovat tytöt teidän tunnillanne niin hiljaa kuin hiiret, huomaavaiset ja ahkerat. Mitä te muuta sitten vaaditte?
Liisi.
Niin — en tiedä. Ehkä ne pitävät minusta vähän — ehkä ne minua sääliivät — —
Vuorela.
Niin, siinäpä se onkin. Ne pitävät teistä, niin ne pitävät teistä, neiti
Liisi. Ja kuka ei teistä pitäisi! Neiti Liisi — saanko minä — —?
Liisi.
Ei ei, minun täytyy lähteä — minun täytyy lähteä —
Vuorela.
Ei, ette saa. Yksi minutti — yksi sekunti vaan — —
(Neiti Kortmanin ääni oikealta: Liisi, oletko siellä? Liisi?)