Aivan oikein — itse minä siihen nimeni pistin, aivan oikein, mutta — —
Stobenius.
Sama joka valittaa että johtajatar on kelpaamaton ja — —?
Räätäli.
Ei millään muotoa, ei millään muotoa. Antakaapas kun minä selitän. Se oli tässä viime viikolla — taisi olla tiistaina — anteeksi en muista oikein — niin tulee Tapperi minun luokseni verstaaseen ja antaa minulle kirjoitetun paperin ja sanoo: »lue se ja kirjoita sitte siihen nimesi jos olet mies», sanoo hän. »Mutta eihän ryökkynä koskaan», sanon minä, »ole minulle tehnyt mitään pahaa, eikä hän ole minulle mitään velkaa, sillä se viimetalvinen kapan korjaus on jo maksettu». (Kumarrus neiti K:lle.) Niinkuin se onkin. »Eikä minulla vielä ole tyttöjäkään siellä koulussa, että mitä varten minun sitten pitäisi siihen panna nimeni, sitä en ymmärrä», sanon minä. »Ei se sinun nimesi», sanoo hän »siinä yksistään mitään vaikuta, pääasia on vaan saada niin monta nimeä kuin mahdollista että paremmin saataisiin neiti pois», sanoo hän ja sitten hän katsoo minuun kauheilla häränsilmillään niin että paikalla muistin että olin hänelle velkaa viime joulusta asti, ja sitten minä — —
Stobenius.
Kirjoitin alle — jahah. No mitäs sitten? Asiaan hyvä mestari, asiaan.
Räätäli.
Anteeksi — paikalla. Minulla on muija. Taivas varjelkoon minua sanomasta hänestä mitään pahaa, koska hän on minun laillisesti vihitty vaimoni, mutta — mutta onhan se noin vähän vikkelä liikkeissään ja kun jotain ikävätä sattuu, niin hän prätisee ja sihisee kuin kymmenen prässirautaa yhtaikaa — antakaa anteeksi että niin sanon. No, kun Juonas tulee minua tänne hakemaan, niin siitäkös vasta mellakka syntyi. En viitsi sitä kertoakkaan. Niin, ja nyt olen täällä ja pyydän nöyrimmästi, että eiköhän sitä voisi antaa anteeksi minulle mitä minä tyhmyydestä ja pelosta parempaa tahtoani vastaan olen tehnyt. Sillä — —
Stobenius.