Neiti Kortman
(pitäen päätään molemmin käsin).
No, onko nyt maailma aivan ylösalasin! Kuka meistä tässä on mielipuoli, minäkö vai — —? (Raivoissaan Pölkkyselle.) Ulos heti täältä, roisto, ulos! Ulos!! (Pastori hiipii ulos.) Niin, naurakaa nyt, hyvä herrasväki, nythän Sanny Kortman on nolattu, eikö se ole hauskaa, hahaha! (vaipuu istumaan.) Ai ai, päätäni! Naimisissa hahaha, naimisissa!
Liisi.
Täti täti, sinä olet sairas, sinä tarvitset apua — —
Neiti Kortman
(nousee).
En suinkaan. Surkutella minua ei tarvitse. Nauraa saatte, mutta ei surkutella, sitä en kärsi. Minä olen vaan ulosvihelletty näytteliätär, joka huonosti on näytellyt osansa. (Työntää pois Liisin.) Anna minun olla. (Aukaisee oven.) Tahdon olla yksinäni — yksinäni kuin aina olen ollut. (Menee horjuen ja sulkee oven.)
Liisi.
Täti täti, laske minua sisään. Jään sinun luoksesi — en mene kotiin.
Ei, hän ei kuule minua.