Tulkaa lähemmäksi tytöt. (Tytöt lähestyvät.) Kun tullaan johtajattaren eteen niin tavallisesti niiataan, mutta armolliset ryökkynät eivät tietysti semmoisista vanhanaikuisista tavoista välitä. (Tytöt niiaavat väkinäisesti.) Niin — olen kutsunut teidät tänne koska teille on saapunut kirjeitä postissa. Mutta kun minun velvollisuuteni johtajattarena on valvoa myöskin teidän siveellistä elämätänne, niin tahdon ennenkuin ne teille annan tietää kuka ne on lähettänyt. — Hanna Korhonen — —
Vuorela.
Yksi sana, neiti Kortman.
Neiti Kortman.
Jahah. Mistä on kysymys?
Vuorela.
Tahdon vaan sanoa, että omasta sekä näiden kumppalieni puolesta panen jyrkän vastalauseen tätä inhoittavaa poliisitutkintoa vastaan. Teillä ei ole mikään oikeus tunkeutua oppilastenne kirjeenvaihtoon. Vielä kumminkin pysyy kirjesalaisuus Suomessa pyhänä. Me vaadimme siis että luovutte laittomasta aikeestanne. Jos ette sitä tee, niin me lähetämme protestin asianomaiseen paikkaan. Siinä mitä minulla oli sanomista.
Neiti Kortman.
Mutta, hyvä Jumala, herra maisteri — hillitkää toki itseänne! Enhän minä voi teitä estää protesteeraamasta — olkaa niin hyvä vaan. Mutta jos suvaitsette, niin kuitenkin — — Hanna Korhonen, tässä on sinulle kirjekortti, jossa seisoo: (lukee) »Onnea syntymäpäiväsi johdosta! Minä nipistän ja pussaan sinua tuhat kertaa. Kalle.» Kuka tämä Kalle on, jos saan luvan kysyä?
Ensimmäinen tyttö.