Mutta ottakaa nyt kuppinne, hyvät vieraat, minä pelkään että kahvi jo on aivan jäähtynyt. — Niin, sinä puhuit totta, Emma, kun sanoit että minulla on iloa ruusustani. Näinä päivinä juuri olen tuon tullut huomaamaan. Kun maailma on tyly ja raaka, niin tuntuu niin rauhalliselta saada turvautua ruusujeni hiljaiseen ja hienoon seuraan. Ainakaan ne ei ymmärrä väärin kun niiden parasta tarkoittaa. Mutta mitäs siitä. — Enemmän pientä leipää, olkaa niin hyvä.
Ass. rouva.
Niin, herra jee, sinua vastaanhan on tehty valituksia, nyt vasta sen muistankin. Anna anteeksi etten heti sinua surkutellut. Minä aijoin tulla tänne jo toissapäivänä kun kuulin papalta että tuommoisia allekirjoituksia hommataan ja sanoinkin vielä hänelle että: ei, nyt minä menen Sannyn luo kun häntä vastaan ollaan noin hävyttömiä ja kun hän on minun vanha ystäväni, sanoin minä. Mutta samassa muistinkin että Ulla piti tulla paikkaamaan Pekan alushousut ja pappakin tykkäsi että — —
Pankinh. rouva.
Se on tuo makkaramestari, joka on asian alkuunpanija. Konnamainen mies!
Uhkasi tappaa meidän Prissenkin kun vei hänen kärrystään lihapalaisen.
Uhkasi se.
Kapt. rouva.
Ja pormestarikin kuuluu luvanneen panna nimensä yhteen listaan. Mutta jos se on totta, niin kyllä minä sille sanon, että annappas olla tuo, muuten Jenny suuttuu sinuun niin ettei hän koskaan enää siitä lepy, tiedä se sinä vanha bisi, sanon minä.
Ass. rouva.
Niin, paras mies juuri hän kuin itse sietäisi muistutuksia. Meidän pappa kuin on niin fiini eikä maista mitään on aivan onneton kun hän tulee houkuttelemaan häntä ulos, kävelemään muka. Tässä viime viikollakin tuli pappa kotiin eräänä aamuna vasta kun pojat jo olivat menneet kouluun ja sanoi että pormestari on häntä vietellyt ja oli niin sairas että vaan makasi selällään sohvalla ja töllötti kattoon ja sanoi että hän kuolee ja että pojat täytyy tulla kotiin, sillä hän aikoo tehdä testamenttinsä. Ja sitten hän lauloi semmoisia tyhmiä lauluja että Herra varjelkoon niitä miehiä mistä ne niitä — —!
Pankinh. rouva.