Ei, nyt minä en enää teitä päästä kun kerran olen saanut teidät kiinni. Neiti Liisi, minä olen köyhä, mutta minulla on tulevaisuutta. Minulla on hyvät arvosanat — velkoja ei ole — Neiti Liisi — kultakutrinen pikku prinsessani — sano nyt minulle — tahtoisitko — uskaltaisitko — tunnetko minua siksi että sinä — —?
Neiti Kortman
(tulee sisään).
Missä se Liisi nyt taas —? Ooh, mitä näen minä? Pyydän anteeksi että häiritsen! Saanko luvan kysyä mistä erinomaisesta syystä minulla on kunnia nähdä herra maisteria täällä minun yksityisessä asunnossani?
Vuorela
(jäykästi).
Tulin vaan ilmoittamaan, että pastori on ollut poissa sekä edellisellä että tällä tunnilla eikä ole ketään opettajaa, jota voisi panna hänen sijalleen. Olisin lähettänyt vahtimestarin sanomaan, mutta hän kuuluu olevan kaupungilla teidän asioillanne.
Neiti Kortman.
Hyvä! Saan taas puolestani ilmoittaa että minä kyllä pidän huolta siitä ettei opetusta minun oppilaitoksessani laiminlyödä. Onko mitään muuta?
Vuorela.