KALLE. Elä Herran tähden!
TYYNE. Kas niin, päästä pois nyt minut. Lyö vaikka kaappi rikki, mutta ulos minä tahdon (Jyskyttää ovea.) Kalle!
KALLE. Rauhoitu nyt, kultaseni, rauhoitu! Täytyy keksiä joku keino.
TYYNE. No, keksi, keksi sitten pian!
KALLE. Niin, niin — esimerkiksi — esimerkiksi — —. Etkö sinä voisi minua auttaa?
TYYNE. Kuule, minä tiedän! Sinun pitää narrata setä aukaisemaan. Sano, että täällä on sinunkin omaisuuttasi, jota sinä tahdot sieltä pois. Sano niin.
KALLE. Ja niinhän siellä onkin. Mutta silloinhan hän huomaa sinutkin?
TYYNE. Se on sitten sinun asiasi. Pääasia on vaan, että sinetti tulee pois.
KALLE. Voi, Tyyne kultaseni, minnekkä me nyt olemme joutuneet!
Laulu n:o 2. Duetto.
Sävel Fredmanin epistola:
»Jo ma luulen, uskon sen sull' on vuoro, veikkonen.»