PUMMI. Onko teillä sitten avain, vai eikö?
KALLE. Eihän minulla, mutta jos täältä —
(On hakevinaan.)
PUMMI (itsekseen): Tuo mies tuntuu minusta sangen epäiltävältä (Ääneen:) Kuulkaapas herra, jos teillä on jotain vehkeitä isäntänne kanssa, niin minä edeltäpäin varoitan teitä. Muistakaa, että minä en ole mikään semmoinen mies, jonka kanssa voi leikkiä. Minä olen Aleksander Napoleon Pummi, tietäkää se.
KALLE (hakien): Ei suinkaan — kuinka se tulisi kysymykseenkään — —.
Mutta täytyyhän minun pelastaa omani.
PUMMI. Niin, minä sanon vaan. Ja kuunnelkaa sitten, mikä mies minä olenkin:
Laulu n:o 3. Soolo.
Sävel: Kaunis Helena; Kuninkaitten kupletit.
PUMMI.
Täss' on se mahtava Pummi, mahtava Pummi, mahtava
Pummi, aina pelvoton,
Niin, aina pelvoton.
Kaikk' kansa minua pokkaa, niiaa ja pokkaa, pokkaa ja
niiaa, niinkuin oikein on,
Niin, niinkuin oikein on.
En vierellä kuvernöörin e'es jää varjohon.
Täss' on se mahtava Pummi, mahtava Pummi, mahtava
Pummi aina pelvoton.
Ja kaikki rosvot ja varkaat, rosvot ja varkaat, rosvot ja
varkaat yks' kaks' vangitsen,
Niin, yks' kaks' vangitsen.
Yöt, päivät heitä ma nuuskin, heitä ma nuuskin, heitä
ma nuuskin, koskaan uuvu en,
Niin, koskaan uuvu en.
Ja keittäjät viinan talteen vien kuin huviksen:
Ja kaikki rosvot jne.