PUMMI (ärjäsee): En minä mitään ole sanonut!
VIHTORIIN. Kyllä minä ymmärrän puoleksikin laulettua laulua.
(Tällä välillä on tiuku soinut pari kertaa ja muutamia henkilöitä, Siltavouti heidän joukossaan, saapunut puotiin).
VIHTORIIN. Mutta, kas, kun en ole huomannutkaan, että sinne näkyy tulleen ostajia puotiin! Onhan siellä itse kanttorskakin. No, tämäpä oli oivallinen sattuma! — Hyvä herrasväki! Saanko pyytää teitä astumaan tänne sisään vähäsen. Minulla olisi jotain teille ilmoitettavaa.
OSTAJAT (pari naista ja pari miestä): Päivää, herra kauppias! Päivää, herra vallesmanni! Päivää!
VIHTORIIN. Minä vain tahtoisin kertoa teille pienen hauskan uutisen.
Olkaat hyvät, onnitelkaa tätä nuorta vasta-kihlattua paria! Eläköön
Kalle ja Tyyne! Eläköön!
PUMMI. Se ei ole totta — — minä en ole — —.
VIHTORIIN. Niin, ei ollut aikomus sitä niin pian julkaista, mutta kun siihen nyt on niin sopiva tilaisuus, niin — —. Eläköön!
OSTAJAT. Eläköön! Sepä nyt hauskaa — Sitähän me ajattelimmekin — paljon onnea — pitkää ikää — —!
PUMMI (jäykästi): Ei maksa vaivaa, ei maksa vaivaa — —.