"No vieköön minut itse piru, sehän on Jim Hawkins. Kas niin, ole rauhassa, en minä ole sinulle vihoissani!"
Sitten istuutui hän tupakkitynnyrille ja alkoi panna tupakkia piippuunsa.
"Kuulkaas nyt, te toiset, te voitte käydä heti makaamaan, sillä ei teidän tarvitse olla ylhäällä Jim Hawkinsin tähden… No Jim, tämähän oli oikein mieluinen odottamattomuus vanhalle John-paralle. Minä jo heti huomasin, että olet aika veitikka, mutta empä kumminkaan tällaista odottanut."
Minä on vastannut mitään. He olivat asettaneet minut selkä seinää vasten ja siinä seisoin ja katselin Silveriä kasvoihin päältä näyttäen hyvin rohkean näköisenä, mutta sydämessäni vallitsi synkin epätoivo.
Silver veti pari sauhua piipustaan ja jatkoi sitten:
"Katsokaas, Jim, koska te nyt olette tullut tänne, niin tahdon vain sanoa, että olen aina teistä pitänyt. Te olette sukkela poika ja aivan samallainen kuin minä nuorena. Kapteeni Smollett on erinomainen merimies, sen tunnustan tuomiopäivänäkin, mutta kauhean ankara kurinpidossa. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, siinä hän onkin oikeassa. Varokaa vain kapteenia. Tohtori myös on teille hyvin vihainen… 'Tuo kiittämätön vintiö', sanoi hän. Te ette voi enää mennä heidän luoksensa. 'Herrasväki ei ole kotona', sanotaan teille siellä. Ja jollette hanki itsellenne miehistöä, jonka muutoin luulen olevan hyvin vaikeata, niin lienee viisainta, että jäätte kapteeni Silverin palvelukseen."
Tästä hänen lörpötyksestään kävi selville, että ystäväni, Jumalan kiitos, olivat hengissä. Ja vaikka kyllä uskoinkin Silverin juttuihin, että he olivat minulle vihoissaan, niin tunsin kumminkin selittämätöntä helpotusta.
"Jos pidätte palveluksesta, niin silloin liittykää meihin, mutta jollette — niin silloin voitte häikäilemättä sanoa 'en.' Sehän on suoraa puhetta, laivatoveri."
"Minun täytyy niinmuodoin vastata", sanoin vapisevalla äänellä, sillä aavistin että kuolemanvaara minua uhkasi.
"Eipä ole kiirettä, poikaseni", sanoi Silver. "Teidän seurassanne kuluu aika niin nopeasti."