"Tohtori", vastasi kapteeni, "te olette tarkkanäköinen. Kun tulin tänne sisään, niin ajattelin pyytää eroa, sillä luulin, ettei mr Trelawney olisi tahtonut kuulla sanaakaan."
"Enkä olisikaan", huudahti Trelawney. "Jollei Livesey olisi ollut täällä, niin olisin lähettänyt teidät hiiteen. Teen, kuten haluatte, mutta silti eivät ajatukseni teistä ole entistä paremmat."
"Kuten haluatte", vastasi kapteeni, "mutta te olette kyllä huomaava, että minä teen velvollisuuteni."
Sitten kumarsi hän ja katosi.
"Trelawney", sanoi tohtori, "luulenpa että te kaikista muistutuksista huolimatta olette onnistuneet saamaan kaksi kunnon miestä mukaanne laivaan, nimittäin hänen, joka juuri poistui, ja John Silverin."
"No Silver ehkä sellainen lienee", ärjäsi tuomari, "mutta tuo toinen on vallan kelvoton, sillä hänen esiintymisensä on epämiehuullista eikä olleskaan merimiesmäistä ja ennen kaikkea se ei ole englantilaista."
"Ehkä, mutta senhän sitten näemme", vastasi tohtori.
Kun tulimme kannelle, oli miehistö jo alkanut uudestaan lastata ruutia ja aseita kapteenin ja mr Arrowin valvoessa työn menoa.
Uudet laitokset miellyttivät minua. Kuusi makuupaikkaa oli laitettu peräkeulaan, ja vain kapean, pitkin vasenta laitaa kulkevan käytävän kautta olivat nämät keittiön ja miehistön asunnon yhteydessä. Alkuaan oli tarkotuksena, että kapteeni, mr Arrow, Hunter, Joyce, tohtori ja tuomari pitäisivät nämät paikat, mutta nyt päätettiin, että Redruth ja minä saamme kaksi ja kapteeni ja mr Arrow saavat yhdessä maata välikannella. Matalaa siellä tosin oli, mutta siellä oli kumminkin tilaa kahdelle riippumatolle, ja perämiehellä ei puolestaan näyttänyt olevan mitään sanomista tätä järjestystä vastaan. Ehkä hänelläkin oli ollut jonkunlaisia epäluuloja miehistöä kohtaan.
Me puuhailimme kaikki innokkaasti edellämainitussa työssä, kun kaksi viimeksi pestattua miestä ynnä John Silver astuivat venheisiin.