"Ja nyt miehet", sanoi kapteeni, "sanokaapas, onko teistä kukaan ennen nähnyt tuota saarta?"
"Kyllä, herra", vastasi Silver, "minä olen nähnyt. Otin kerran tuolta saarelta vettä, kun kerran palvelin kokkina eräässä kauppalaivassa."
"Eikös ankkuripaikka ole eteläänpäin, saaren takana?" kysyi kapteeni.
"On. Sitä kutsutaan Benrangelin saareksi. Merirosvot asustelivat siellä muinoin ja meillä oli laivassa muuan mies, joka tiesi heidän nimensäkin. Tuota kukkulaa, joka on pohjoiseen päin, kutsutaan 'Etumastoksi' ja saarella on kaikkiaan kolme kukkulaa, jotka antavat eteläänpäin. Korkeinta, jonka huippu on sumun peitossa, kutsutaan 'Kaukoputkeksi'."
"Minulla on täällä kartta", sanoi kapteeni Smollett, "katsokaas onko tämä oikea paikka!"
Pitkän Johnin silmät hehkuivat innosta, kun hän otti kartan käsiinsä. Mutta heti hänen ensi katseestaan näin hänen pettyneen, sillä tämä ei ollut se, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan täydellinen jäljennös siitä — paitsi että siitä puuttuivat punaset ristit ja kirjoitetut muistiinpanot. Mutta kumminkin onnistui hän salaamaan pettymyksensä.
"Kyllä, herraseni, tuo on oikean paikan kartta ja se on lisäksi hyvin piirustettu. Ihmettelen, kuka sen on tehnyt, sillä luulen, että merirosvot olisivat siihen kykenemättömät. Ah, tässähän onkin kapteeni Kiddin ankkuripaikka eli siis sama paikka, josta toverini mainitsi. Tätä eteläistä sivua pitkin käy vahva virta ja läntisellä sivulla se käy pohjoseen päin. Olitte oikeassa, kun teitte tuon viimeisen liikkeen…"
"Kiitoksia paljon", keskeytti hänet kapteeni. "Kun milloin neuvojanne tarvitsen, niin kysyn teiltä. Nyt saatte mennä."
Olin hämmästyksissäni siitä kylmäverisyydestä, jolla John myönsi saaren tuntevansa ja olinpa puoleksi peloissani, kun hän läheni minua ja ruumistani puistatti, kun hän laski kätensä olalleni ja virkkoi:
"Tämä on hauska paikka mennä maihin. Täällä voi uida ja kiipeillä puihin ja ajella vuohia sekä kiipeillä noilla kukkuloilla aivan kuin itse olisi vuohi. Tunnenpa tulevani uudelleen nuoreksi… mutta sehän onkin totta, minähän unhotinkin puujalkani. On hauskaa olla nuori ja omistaa kymmenen varvasta eikä sitä silloin niin liikoja valita liikavarpaista, vaikkapa niitä muutamia olisikin. Jos haluatte jotakin tietoja, niin kysykää vain vanhalta Johnilta. Hän on kyllä käytettävänänne."