Samassa lensi kanuunan kuula sihisten yli varustuksen katon.
"Ohoo", sanoi kapteeni, "ampukaa te vain! Teillä, poikaseni on nyt jo vähän kruutia?"
Toisen kerran tähtäsivät he paremmin ja kuula putosi vallituksen sisäpuolelle pöllyttäen ilmaan aikamoisen hiekkapilven saamatta muuta vahinkoa aikaan.
"Kapteeni", sanoi tuomari, "huonetta ei voi laivalta nähdä ja siksi, ampuvat he kai lipun mukaan. Eiköhän olisi parempi, että lippu otetaan alas?"
"Ottaako alas lippuni", huudahti kapteeni, "ei ikänään."
Ja luulen, että kaikki olimme hänen kanssaan samaa mieltä, sillä siten osotimme vihollisillemme, että heitä halveksumme.
Koko illan jatkoivat he ampumista kumminkin ilman tulosta.
"Tällä kertaa on hyvä seikka vallitsemassa", huomautti kapteeni.
"Edessämme oleva metsä on luultavasti vihollisista vapaa ja vesi on
taas laskeutunut koko joukon ja niin muodoin on varastomme kuivalla.
Kuka haluaa mennä läskiä noutamaan?"
Gray ja Hunter tarjoutuivat paikalla ja hyvin varustettuina hiipivät he varustuksen ulkopuolelle, mutta heidän lähettämisensä ei osoittautunut olevan miksikään hyödyksi. Kapinoitsijat olivat rohkeampia kuin luulimmekaan ja he panivat yhä suuremman luottamuksen Israelin kanuunan laukauksiin. Sillä neljä tai viisi heistä oli kovassa touhussa kuljettamassa pois tavaroitamme ja niitä kantaen kahlasivat he lähistössä olevaan venheeseen ja jota airon avulla pideltiin, ettei se päässyt menemään virran mukana. Silver oli perässä ja antoi määräyksiä. Hänen miehistään oli jokainen varustettu pyssyllä, joita he olivat ottaneet omasta salaisesta varastostaan.
Kapteeni taas istui noiden kahden lähdettyä logikirjaansa kirjoittamaan ja tässä seuraa alku hänen muistiinpanoistaan.