"Ettekö salli minun tulla sisään, kapteeni?" pyysi John valittavalla äänellä, "sillä on surkeata istua hiekassa näin kylmänä aamuna."
"Kuulkaas Silver", vastasi kapteeni, "jos te olisitte tahtoneet pysyä kunniallisena miehenä, niin voisitte nyt istua keittiössänne. Oma syynne. Te olette joko laivan kokki — ja sellaisena kohtelen teitä ystävällisesti — eli kapteeni Silver, tavallinen kapinoitsija, ja sellaisena ollen on paras, että menette ja hirtätte itsenne."
"Hyvä on, kapteeni", sanoi Silver ja istuutui osoitettuun paikkaan hiekalle. "Tämähän on oikein hauska paikka. Kah, tuollahan on Jimkin! Hyvä huomenta, poikaseni! Nöyrin palvelijanne, herra tohtori. Tehän asutte täällä kuin onnellinen perhe konsanaan, jos niin saan luvan sanoa."
"Jos teillä on jotain sanottavaa, niin on parasta, että teette sen heti", sanoi kapteeni.
"Aivan oikein, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "En voi kieltää, että te eilen illalla selviydyitte erinomaisen hyvin. Mutta kauvemmin ei se voi niin mennä. Tahdon sanoa teille, etten minä eilen ollut humalassa, vaan kauhean väsyksissä ja jos minä olisin herännyt sekuntinkaan aikasemmin, niin olisi asia saanut toisen käänteen. Silloin emme olisi sitäkään miestä menettäneet."
"Ja sitten", sanoi kapteeni erinomaisen tyyneenä, vaikka viimeiset sanat hänelle olivatkin vallan käsittämättömät.
Minä puolestani aloin jo arvella, että Ben Gunn oli käynyt vierailemassa merirosvojen luona silloin kun nämät olivat aivan juovuksissa ja ilokseni huomasin vihamiehiämme enään olevan vain neljätoista.
"Asianlaita on seuraava", virkkoi Silver. "Me tahdomme saaressa olevan aarteen ja meidän täytyy saada se. Sellaiset ovat meidän ehtomme. Te taas luullakseni haluatte kernaasti pelastaa henkenne niin pian kuin mahdollista ja ne ovat taas teidän ehtonne. Teillähän on kartta vai mitä'?"
"Paljon mahdollista", sanoi kapteeni.
"Aivan varmasti, sillä tiedän asian. Minä tarkotan, että me tahdomme tuon kartan haltuumme. Ainakin minä puolestani en muutoin koskaan ole teille itsellenne tahtonut mitään pahaa."