Dick saatettiin melkein vasten omaa tahtoaan sisään. Sairaana väsymyksestä istui Gloucester nojaten käteensä kalmankalpeita, hirvittäviä kasvojaan. Lordi Foxham, jonka haavat nyt olivat melkein parantuneet, istui kunniasijalla hänen vasemmalla puolellaan.
"Miten on, sir?" kysyi Richard. "Tuotteko sir Danielin pään mukananne?"
"Teidän korkeutenne", Dick vastasi pelottomasti vaikka surullisena, "valitettavasti en tuo väkeänikään mukanani. Olen joutunut perinpohjaisesti tappiolle."
Gloucester katseli häneen ja rypisti uhkaavasti kulmakarvojaan.
"Minä annoin teille viisikymmentä ratsumiestä ja vastaavan määrän peitsimiehiä."
"Teidän korkeutenne, sain ainoastaan viisikymmentä miestä ratsuväkeä", nuori ritari vastasi.
"Mitä se merkitsee?" Gloucester kysyi. "Hän pyysi viisikymmentä peitsimiestä?"
"Jos teidän korkeutenne suvaitsee", vastasi Catesby mielistellen, "kun oli kysymys vain yksinkertaisesta takaa-ajosta, riittivät ratsumiehet mielestäni."
"Hyvä", Gloucester vastasi lisäten: "Shelton, teidän on lupa poistua."
"Ei, pysähtykää!" sanoi lordi Foxham. "Tämä nuori mies liikkui myös minun asioillani. Sanokaa, nuori herra Shelton, onko teidän onnistunut löytää tuo nuori tyttö?"