"Bennet", hän sanoi, "kuinka oli isäni kuoleman laita?"
"Älkää kysykö!" sanoi Hatch. "Ei minulla ollut siinä osaa enkä siitä mitään tiedä. Sen enempää en puhu. Omista töistänsä sopii puhua niinkuin itse tietää, mutta muitten töistä huhujen ja kulkupuheitten mukaan ei pidä puhua. Kysykää sir Oliverilta — niin, ja Carterilta, jos tahdotte, mutta ei minulta."
Ja Hatch poistui vartiokierrolle jättäen Dickin mietteisiinsä.
"Minkä tähden hän ei tahtonut minulle kertoa?" ajatteli nuorukainen. "Ja minkä tähden hän mainitsi Carterin? Carter — oliko hän ehkä syyllinen?"
Hän meni sisään ja astui kapean käytävän läpi kammioon, missä haavoittunut sotilas makasi.
"Oletteko tuonut papin?" kysyi tämä kiivaasti.
"En vielä", Dick vastasi. "Tahdon ensiksi puhua pari sanaa sinun kanssasi. Mikä oli syynä isäni, Harry Sheltonin kuolemaan?"
Miehen kasvot muuttuivat heti.
"En tiedä", hän vastasi lyhyesti.
"Sinä tiedät kyllä", vastasi Dick, "älä koeta minua pettää."