Minä kysyin tyynesti syytä hänen iloonsa.
»Ah, iloani!» sanoi hän, ja alkoi sitten laulaa:
»Se mulle on huvi, kun tullut on suvi,
se vuoden aika parhain»;
»No niin», sanoin minä, »jos sinulla ei ole mitään asiaa, jätän minä, julmasti kyllä, sinut oven taa.»
»Seis, veli!» huudahti hän. »Etkö sinä ollenkaan leikkiä ymmärrä? Vai tahdotko sinä, että minä saisin kuuman selkäsaunan? Minulla on kirje ukko Heasy-oasyltä Mr Belflowerille[1].»
[1] Nimet vääristellyt. Heasy-oasy = Hoseason, Belflower = Balfour.
Puhuessaan hän näytti kirjettä.
»Ja kuule, toveri», lisäsi hän, »minä olen nälkäinen kuin susi.»
»Hyvä», sanoin minä, »tule sisään, niin saat palan haukataksesi, jos sinä siitä mielevämmäksi tulet.»
Minä vein hänet sisään ja asetin istumaan omalle paikalleni, jossa hän ahnaasti kävi aamiaisemme jäännösten kimppuun, iskien tuon tuostakin minulle silmää ja kujehtien naamallaan tavalla, jota tuo hullu parka piti luullakseni miehekkäänä.