»Onko isäsi kuollut?»
Hämmästyin tästä niin suuresti, etten saanut sanaakaan suustani, vaan jäin seisomaan kuin puusta pudonnut.
»Hän on kuollut», jatkoi mies, »epäilemättä, ja sentähden sinä olet siis tullut oveani jyskyttämään.»
Taaskin äänettömyys, mutta sitten hän lopetti päättäväisesti:
»No niin, ukkoseni, minä päästän sinut sisään.»
Sen sanottuaan hän hävisi ikkunasta.
3 LUKU.
Tutustun setääni.
Hetken perästä kuulin jonkun koluuttelevan salpoja ja ovi avattiin hyvin varovasti ja suljettiin taas heti kun olin päässyt sisään.
»Mene keittiöön eläkä koske mihinkään», sanoi ääni, ja sillä aikaa kuin talonisäntä itse asetteli salvat takaisin paikoilleen, haparoin minä pimeässä eteenpäin ja pääsin keittiöön.