»Kirjeen kirjottaja oli myöskin, sen mukaan kuin olen saanut kuulla, mitä kummallisin ihminen», lisäsi juristi.
Samassa toi palvelija sisään kirjeen.
»Anteeksi, mutta onko tuo kirje t:ri Jekylliltä?» kysyi mr Guest. »Minä olin tuntevinani hänen käsialansa siinä. Teidän luvallanne, onko se yksityistä laatua?»
»Vain päivälliskutsu. Kuinka niin? — Tahdotteko nähdä kirjeen?»
»Pikimmältään vain, jos saan luvan.» Notario asetti molemmat paperit vieretysten ja vertaili niitä tarkoin. »Kiitos, sir», sanoi hän sitten, antaen kummankin kirjeen takaisin. »Se on, kuten sanotte, hyvin mieltäkiinnittävä autografi.»
Hetken ajan vallitsi hiljaisuus, jonka kuluessa mr Utterson mietti itsekseen.
»Minkä vuoksi vertailitte niitä, Guest?» kysyi hän äkkiä.
»Hm — — niin — —» vastasi toinen viivytellen, »on olemassa sangen omituista yhtäläisyyttä näissä molemmissa käsialoissa. Ne ovat erinäisissä kohdissa ihan yksi ja sama; erotuksena on vain se, että toinen on pystympää.»
»Sepä merkillistä», virkkoi mr Utterson.
»Niin, sangen merkillistä, kuten sanotte», toisti mr Guest.