»Pidätkö sen todennäköisenä?» oli Enfieldin vastaus. »Ei — minä olen sattunut kuulemaan hänen osotteensa; hän asuu jonkin torin laidassa — en muista minkä.»
«Etkä ole koskaan ottanut lähempää selvää tuosta — tuosta talosta, jossa on tuo ovi?»
»En — suoraan sanoen oli minulla omat hienotunteisuussyyni. Yleensä on minulla suuri vastenmielisyys tungetteleviin kyselyihin. Se muistuttaa liian paljon viimeistä tuomiota. Päästetään irti kysymys, ja se on melkein samaa kuin antaa vauhtia vyöryvälle kivelle. Istutaan kaikessa rauhassa vuorella; kivi vierii edelleen, tempaa toisia mukaansa, ja parhaassa vauhdissa ollessaan sattuu se jonkun kunnioitetun vanhusparan — viimeisen, jota olisi voinut ajatella — päähän, kun hän parhaillaan istuu aivan levollisesti ja paistattelee päivää omassa puutarhassaan — ja perheen on muutettava nimeä. Ei, tiedäppäs, se on minun pääperiaatteitani — kuta merkillisemmältä jokin asia näyttää, sitä vähemmän on siitä tehtävä kyselyjä.»
»Varsin terve periaate», huomautti juristi.
»Mutta se ei ole estänyt minua tekemästä omintakeisia havaintoja», huomautti Enfield. »Talo tuskin on asuinrakennuksen näköinen. Siinä ei ole muuta ovea kuin tuo tuossa, eikä kukaan ihminen mene siitä ulos eikä sisään, paitsi jonkun harvan kerran — herra, josta olen puhunut. Ylemmässä kerroksessa on kolme ikkunaa pihanpuolella — alakerroksessa niitä ei ole lainkaan. Ikkunat ovat aina suljetut, mutta näyttävät puhtailta. Sitäpaitsi nousee rakennuksen piipusta tavallisesti savua, mikä näyttää todistavan, että siinä on asukkaita. Mutta siitä ei kuitenkaan voi olla aivan varma, sillä rakennukset tuon talon ympärillä ovat niin yhdessä ryhmässä, että tuskinpa voi sanoa, missä yksi loppuu ja toinen alkaa.»
He kävelivät hetken ajan edelleen puhumatta mitään. Sitten virkkoi mr
Utterson:
»Se on todellakin hyvä sääntö, tuo josta mainitsit.»
»Tietysti se on hyvä», vastasi Enfield.
»Mutta siitä huolimatta», jatkoi juristi, »täytyy minun tehdä eräs kysymys. Minä haluaisin tietää tuon miehen nimen, joka tallasi lasta.»
»No», Sanoi Enfield, »eihän tuo nähdäkseni voi ketään vahingoittaakaan.
Hän sanoo nimensä olevan Hyde.»