SALOKANGAS. Hyvin, hyvin, niin sen pitää käymän lapseni!
ALFRED (Syleillen Emmaa). Rauha on rakennettu?
EMMA. Ainaisiksi ajoiksi!
SALOKANGAS. Aivan niin, ja sille asialle kilistämme!
(Liisa tulee peräovesta, kantaen hedelmäkoria, jonka asettaa pöydälle oven viereen, johon jää seisomaan, selkä käännettynä Heikkiä vastaan. Alfred vie Emman pöytään ja täyttää lasit).
KATRI (On sillä välin katsellut saarlia pöydällä; taputtelee
Salokangasta olkapäälle.) Ukkoseni!
SALOKANGAS. Mikä nyt?
KATRI. Näetkö?
SALOKANGAS. Mitä?
KATRI. Katsos, tässä on vieläkin yksi saarli.