HEIKKI. Viimeisen kerran, tahdotko sanoa sen?
LIISA. En, en, en, ja tuhat kertaa en, vaikka vielä paljailla polvillasi edessäni olisit.
HEIKKI. Sepähän nähtänee!
LIISA (Ärtyneenä, kädet puuskassa). Mikä nähtänee?
HEIKKI (Pikastuneena). Et tahdo taipua; kiellät yhtä tiukkaan?
LIISA. Kiellän, kuin kiellänkin.
HEIKKI. Siispä sinun on sanominen se!
(Tarttuu hänen ranteisiinsa ja puristaa niitä).
LIISA. Aih!
HEIKKI. Sano se!