ROSAMUNDA. Senkötähden olen hylännyt mitä loistavimmat apparansit ja pysynyt uskollisena sinulle, että tulisin palkituksi tuolla lailla? Sinä olet kiittämätön!
ALFONS. Mutta kuule toki!
ROSAMUNDA. Ooh, minä läpi katson sinut kokonansa. Mitä kahdessatoista vuodessa olen säästänyt kokoon — se sinua on houkuttanut, sentähden olet sinä kurtiseerannut minua, — rakkautta et ole koskaan ajatellut.
ALFONS. Rosamunda —
ROSAMUNDA. Minä läpi katson sinun plaanisi! Sinä tahdot minut naida, me panemme muka alkuun pienen galanterilafkan, jossa koko affääri makaa minun päälläni, ja sinä vietät laiskurin päiviä. Ehkä pitää minun vielä reqvireerata kauniita puotimamselleja sinulle suudeltaviksi, sill'aikaa kun minä saan hankkia leipää suuhusi.
ALFONS. No, mutta aivanhan olet sokea nyt pelkästä vihasta.
ROSAMUNDA (puhuu selvästi suomea; hirveän vihoissaan). Enkö ole oikeassa, sinä ryökäle mies, joka noin pirullisesti palkitset rakkauteni? —
(Soitetaan kaksi kertaa.)
ALFONS. Jo soitetaan taas.
ROSAMUNDA (selvällä suomella). Meidän välimme on loppunut, mutta sinä — tyttö-hetale — olet myöskin lopussa.