KRISTIINA. Se on Grönlundin sanomalehti se. Kas tuossa. No mihin jäin kertomuksessani. Niin — olin kuin olinkin kellarissani — ovi aukenee ja sisään astuu —
GRÖNLUND (hymyillen). Kamarineitsyt!
(Menee hiljoilleen paikalleen.)
8:sas kohtaus.
Edelliset Rosamunda (astuu sisään viime repliikin kuluessa).
KRISTIINA. Niin, miksi ei — (huomaa Rosamundan). Ah, vai niin, (itseks.) — no, tuolle en tosiaankaan kerro untani.
ROSAMUNDA (hyvin teeskenteleväisesti murtaen ruotsiksi ja lyhyesti).
Armollinen fröökynä käskee tuoda kahvin sisään.
HANNA (toimittaa kahvikantimelle leipää ja kaataa kahvia pieneen kahvikannuun.)
KRISTIINA. Saisipa toki neitsytkin sanoa hyvää päivää tullessaan kyökkiin.
ROSAMUNDA (nopeaan). Se on ihan tarpeetonta, kun näkee toisensa illasta aamuun. —