ALFONS (hiljaa Hannalle). Ole iloinen, Hanna, vaan. Turvaa minuhun.
Minä en sinua jätä.
(On menemäisillään.)
GRÖNLUND (ojentaa hänelle Nya Pressenin ja Hufvudstadsbladin). Tässä on sanomalehdet — viekää ne herralle.
ALFONS. Minä en ole niitä vielä lukenut.
(Pois).
GRÖNLUND. Vai niin! Herra voi odottaa! Äh, olisin minä herrana, niin —
KRISTIINA. Totta nyt saamme hetkeksi rauhaa! Siis aave — tottahan kuulet, Hanna?
HANNA. Kyllä, Kristiina!
KRISTIINA. Kuulkaa tarkasti, Grönlunti; se on todellakin merkillistä. Siis aave antaa mulle suuren kukkaron täynnä rahaa ja sanoo: tämä tulee sinulle, mutta sinun täytyy jakaa sen kanssa, joka ensi-aamuna sinulle ensiksi jotakin antaa. Eikö se ole eriskummallista, Grönlunti?
GRÖNLUND. Kai, kai!