KRISTIINA (jatkaen yhtä menoa). Hanna, tuleppas tänne. Sinä annoit ensiksi tänään jotakin mulle — nimittäin kahvia. Sinä olet nähnyt unta minusta, miten minä olin antanut sulle puolet leivästäni — se sopii ihmeellisesti yhteen, se on todellakin taivaan viittaus. Minä annan sinulle puolet omastani — se maksaa 39 markkaa 12 penniä — sinä siis annat mulle — äläppäs nyt (laskien) 19 markkaa 62 penniä (ottaa kaappilaatikosta numeronsa esille). Tässä on numero — se on kahdessa osassa — katsoppas, sekin sopii uneen!
HANNA (nousee seisomaan, eväten). Ei, ei, se on mulle liian suuri raha.
KRISTIINA (on noussut seisoalle, innostuneena). Hanna, ajattele unennäköäs, älä salpaa onnelta ovea, kun se kolkuttaa.
HANNA. En kyllä, mutta — Juho!
JUHO. Hm!
HANNA. Mitä arvelet?
JUHO. Katson sanomalehdestä olisiko mulle paikkoja tarjona.
HANNA. Mitä arvelet — kysyn mä — arpanumerosta?
JUHO. Hm, hm!
KRISTIINA (innostuksella). Juho, ota onni hännästä kiinni, se ei tule joka päivä näkyville.