GRÖNLUND. Soo, soo — eikö ketään epäillä?
ANTTI. Ainahan poliisi epäilee, mutta varkaita ei se sillä saa kiinni. Saas nähdä, saadaanko niitäkään kiinni, jotka toissayönä varastivat poliisimestarin lehmän! — — Taitaa täytyä mennä noutamaan sylillinen puita.
(Poistuu).
KRISTIINA. Poliisimestarin lehmän?! Hirveä aika tämä, kun ei poliisienkaan anneta olla rauhassa!
ROSAMUNDA. Tämmöiset romaanit ovat vanhan muotisia, Grönlund. Ihan uusimmat ovat "Pariser mysterier" taikka "Den evige Juden", jotka on kirjoittanut Eugène Sue (ääntää Eugeene Suue).
GRÖNLUND. Minä osaan ainoastaan huononpuolisesti lukea ruotsia.
ROSAMUNDA. Ah, se on tosi. Minä olen ne lukenut franskaksi, mutta mahdollista kyllä, että ne jo löytyvät ruotsiksikin.
GRÖNLUND. Eikö suomeksi?
ROSAMUNDA (kohoitellen olkapäitään). Ei, ei — ne kirjat ovat ainoastaan parempia ihmisiä varten.
GRÖNLUND. Kai, kai! No vähät niistä sitten. Minä luen minun kirjojani — ja olkoot ne vanhan muotisia, niin kuitenkin ovat ne hyviä. Pahanilkiset saavat aina palkkansa, panettelijat ja pahansuovat naiset tulevat rangaistuiksi. — Elämässä käy useimmin päinvastoin.