JUHO. Valkko on muka taittanut jalkansa minun kauttani.
GRÖNLUND. Mutta minähän voin todistaa —
JUHO. Minä mainitsin teidän ja eläinlääkärin todistuksen — mutta silloinkos vasta herra vihastui! — maksoi mulle kolmen kuukauden palkan ja käski mun lähteä paikalla pois, — kuuletteko, — paikalla!
KRISTIINA. Paikalla!
GRÖNLUND. Paikalla! Kai, kai! — se on —
JUHO. Päätetty asia!
KRISTIINA. Mikä julmuus!
GRÖNLUND. Moista en ole vielä koskaan kuullut.
JUHO. Minä lähden — lähden paikalla, otan nuttuni ja olen kohta kadulla. Täällä en olisi hetkeäkään enää. Grönlunti — katsottehan vähän ruunaa, kunnes uusi tallirenki kerkee tottua. Kuten tiedätte, ei anna se syödessään kenenkään lähestyä ja potkii silloin helposti. — Niin, minä menen, lakeija, mutta se ei tule teitä auttamaan — uskokaa se — Hanna on kelpo tyttö, ja jos Jumala meitä auttaa, ei hänkään ole kauan tässä talossa.
ALFONS. Mitä tietää tämä puhe, mies?