ROSAMUNDA (menee Alfonsin luo, lausuen hiljaa). Se ei teitä kuitenkaan auta!
ALFONS (pysyy istumassa ja katsoo sanomalehden yltä, jota ei jätä käsistään). Hä?
ROSAMUNDA (yhä hiljaa). Minua ette petä — mutta sanon vieläkin, se ei teitä kuitenkaan auta.
ALFONS (myöskin yhä hiljaa). Kuinka niin?
ROSAMUNDA. Saattepa nähdä. Minua ette petä.
18:sta kohtaus.
Edelliset. Hanna (tulee itkien).
HANNA. Tämä on kauhein päivä elämässäni.
ROSAMUNDA (osoittaa triumfeeraten Hannaa ja menee hänen perässänsä jälleen takalle; on lukevinansa, mutta seuraa tarkasti kaikkia mitä sanotaan).
KRISTIINA. No, mutta Hanna!