HANNA (vetää Juhoa sisälle). Tule, tule, Juho!
JUHO. Onko se totta, todellakin totta?
KRISTIINA (irtautuu Grönlund'in syleilyksestä, ujosti). On, Juho, on — minä olen morsian.
JUHO. Ja voittoineen päivineen?
GRÖNLUND. Kaikki on totta.
JUHO (syleilee Hannaa riemuissaan). Hanna, Hanna, ken olisi tätä! — Vastikään olimme niin kurjina — ja nyt — rahat riittävät aluksi, meidän ei enää ole tarvis odottaa. Hanna, rakas Hannani!
HANNA. Kristiina, tästä tulee meidän kiittää hyvää Kristiinaa. — Jos hän ei olisi myynyt arpaansa —
JUHO. Se on tosi! Kristiina, jos jolloinkin tahdotte ajaa, niin pitää Kristiinan aina ajaa minun hevosellani. Paraimmat vaununi ja paraimmat hevoseni ovat aina saatavinanne ilmaiseksi. Hei! Olipa tänään oikein onnen markkinat!
KRISTIINA. Niin, niin, ja kyökissä.
Loppu.