Urkuri Freudenbergille.
* * *
Kun teidän piano-oppilaallanne on oikea sormitus, täsmällinen rytmi, ja kun hän jotakuinkin virheettömästi soittaa nuoteista, niin kiinnittäkää huomionne ainoastaan esitystapaan; älkää keskeyttäkö häntä pienien virheiden vuoksi, huomauttakaa hänelle niistä vasta kappaleen loputtua. Tämä menetelmä kasvattaa säveltaiteilijoita, mikä, lopultakin, on yksi säveltaiteen ensimäisiä päämääriä… Antakaa hänen säveljuoksutuksissa (taituriutta kysyvissä) käyttää vuorotellen kaikkia sormiaan… Epäilemättä voi käyttämällä vähemmän sormia saavuttaa "helmeilevän" soittotaidon, kuten sanotaan, tai saada esiin "kuin helmiä", mutta välistä on taipuvainen pitämään muita koristuksia parempina. [102]
Czernylle.
["Beethovenin pianonsoitto ei ollut huoliteltua ja hänen sormituksensa oli usein virheellinen; äänen kauneuteen ei hän paljon huomiota kiinnittänyt. Mutta kuka tuli ajatelleeksi hänen pianistiominaisuuksiansa? Hänen ajatuksiensa johdettavaksi täytyi antautua, samoinkuin hänen sormiensakin täytyi antaa niille ilmaisumuoto, millä tavoin tahansa tämä tapahtuikin." (Paroni de Trémont, 1809.)]
* * *
Vanhojen mestarien joukossa ovat saksalainen Händel ja Sebastian Bach ainoat, joilla on ollut neroutta.
Arkkiherttua Rudolfille, 1819.
* * *
Ihailen koko sydämestäni Sebastian Bachin, tuon sointujen alkuisän (dieses Urvaters der Harmonie) taidetta.