W. de Lenz. — Beethoven et ses trois Styles. (Pianosonaattien analyysit) (loppuunmyyty) 1854.
Oulibischeff. — Beethoven, ses critiques et ses glossateurs, 1857.
Wasielewski. — Beethoven, 2 nid. 1886, Berlin.
R. Schumann, — Écrits sur la musique et les musiciens, premiére serie, traduction H. de Curzon, 1894.
Richard Wagner. — Beethoven. 1870, Leipzig.
Vincent d'Indy. — Beethoven, 1911.
Sen, joka haluaa tutkia Beethovenin musikaalisen neron kehittymistä, on hyödyllistä tuntea dessaulaisen Friedrich Wilhelm Rustin (1739—1796) tuotanto, josta äskettäin hänen pojanpoikansa on julkaissut muutamia sonaatteja. Rustin nuorin poika, Wilhelm Carl, eli Wienissä 1807—1827 ja oli Beethovenin tuttava. Rust, Philip-Emmanuel Bach ja mannheimilaiset sinfonikot ovat olleet Beethovenin varsinaiset edeltäjät. — Ks. Hugo Riemann: Beethoven und die Mannheimer (Die musik, 1907—08.)
On myöskin mielenkiintoista tutustua Neefen (1748—99) liedeihin, jotka jo ovat sangen beethovenilaisia, sekä ranskalaisiin vallankumousajan säveltäjiin, etenkin Cherubiniin, jonka tyyliä, hänen erinäisissä uskonnollisissa ja draamallisissa sävellyksissään, Beethoven on paikoitellen käyttänyt esikuvanaan.
IV. Beethovenin muotokuvat.
1789. — Varjokuva Beethovenista kahdeksantoistavuotiaana, (Beethoven-talossa Bonnissa. julkaistu Frimmelin elämäkerrassa, siv 16.)