ROBESPIERRE
Ystäväni, rauhoitu. Vallankumouksen myrskyt eivät ole tavallisten lakien alaisia. Jokapäiväinen moraali ei kelpaa sen mahdin tuomariksi, joka luo maailmat uusiksi ja rakentaa uusille perusteille lasketun siveysopin. Tietysti täytyy olla oikeudenmukainen, mutta oikeudenmukaisuuden mittapuuna ei tässä ole yksilöllinen omatunto, vaan yleinen tietoisuus. Ohjeet me saamme kansalta — sen pelastaminen on meidän lakimme. — Voidaan esittää vain yksi kysymys, nimittäin: haluaako kansa Dantonin tuhoa. Jos siihen kysymykseen on saatu vastaus, on kaikki ratkaistu — taistelu on taisteltava niin, että se johtaa voittoon. Oikeus on siinä, että oikea voittaa. Me emme voi odottaa. Danton on murskattava heti paikalla. Aseiden jättäminen hänen käsiinsä on sama kuin jos paljastaisi oman rintansa murhaajan tikarille. Sotilas- ja rahadespotismi ottaisi silloin vallankumouksen ohjakset käsiinsä, ja vuosisatainen kansalaissota hävittäisi meidän maamme, ja kansan kiroukset liittyisivät meidän muistoomme, jonka tulee olla rakas ihmissukukunnalle.
BILLAUD
Voitto mistä hinnasta tahansa! Kaikki on säteilevä meidän diktatuurimme kauhuaherättävästä loisteesta!
VADIER
Nyt ei tarvitse välittää, tuomitaanko yksityinen henkilö lain mukaan vai eikö, kunhan vain Euroopasta saadaan jakobininen.
SAINT-JUST (painaa molemmat kätensä rintaansa vasten, kuten Robespierre
David'in taulussa, joka kuvaa valaa Pallohuoneessa.)
Oi, tasavalta, ota siis minun kunniani, koska sinä vaadit sitä, ota minut, juo minut, niele minut kokonaan!
BILLAUD (horjuen kärsimättömyydestä)
Kenties tuossa tuokiossa tasavalta on kuristettu, meidän aatteemme poljettu ja järki surmattu moneksi sadaksi vuodeksi… Nopeaan!