Tasavallan perustajain ei ole suotu levätä ennenkuin haudassa.
ESIRIPPU
KOLMAS NÄYTÖS.
Vallankumouksen tuomioistuin.
Fouquier-Tinville, yleinen syyttäjä,'Herman, presidentti, valamiehistö, asemiehiä, kansaa. — Syytettyjen penkillä Danton, Desmoulins, Herault, Philippeaux, Westermann. — Chabot, veljekset Frey, äänettöminä; — Fabre d'Eglantine, nojatuolissa heidän keskellään. — Katsojain joukossa ensi rivissä maalari David ja hänen ystäviään. — Salin ikkunat ovat auki. Ulkoa kuuluu ihmisjoukon hälinää. Väliin pilkistää ovenluukusta, presidentin takaa, oikeudenkäyntiä valvovan Vadier‘n pää. Oven luona seisoo kenraali Hanriot. Herman ja Fouquier-Tinville luovat joskus levottomia katseita häneen.
Kuulustellaan Chabot'a ja Frey-veljeksiä. Danton ei voi katkeruudesta istua hiljaa, Desmoulins näyttää aivan murtuneelta. Herault katselee tyynenä hymyillen, Philippeaux, huulet yhteenpuristettuina, silmät tuijottaen, valmistautuu vastauskuntoon. Fabre on sairas ja istuu kokoonvaipuneena tuolissaan. — Kansanjoukko tunkeilee ja katselee ahnaasti. Se kuvastaa oikeudenkäynnin kaikkia vaiheita samalla tavoin kuin teatteri-yleisö jotain melodraamaa — huvitettuna ja liikutettuna yhtaikaa.
PRESIDENTTI (veljeksille Frey)
Te olette Pittin kätyreitä. Te olette tahtoneet lahjoa konventin. Edistääksenne omia huijauksianne ja ryöstöjänne olette te suunnitelleet kansan edustajien lahjomista. Te olette arvioineet jokaisen omantunnon hinnan.
DANTON (kaikuvasti)
Esimies, anna minulle sananvuoro!