FOUQUIER
Jo vuonna 92 tavattiin sinut salavehkeissä vihollisen kanssa. Danton lähetti sinut Dumouriez'n luo niihin rikollisiin keskusteluihin, jotka pelastivat preussilaiset, juuri kun ne olivat tuhoutumaisillaan.
(Hälinää.)
Mutta tämä johtaa meidät toisiin rikollisiin.
(Hälinää. »Ah! Aa!»)
Minä jätän siis sinut nyt, koska heilläkin näkyy olevan kiire päästä naamareistaan. Minä palaan heti takaisin sinuun ja näytän sen solmun, joka sitoo yhteen tämän inhottavan juonen kaikki langat.
(Syytetyt liikahtelevat. Kansa tulee tarkkaavaisemmaksi.
Danton sanoo joitakin sanoja rohkaistakseen omaisiaan.)
FABRE (nenäkkäästi Fouquier'ille)
Suunnitelma huono, juoni hatara. Liian paljon henkilöitä, ei tiedetä mistä ne tulevat, ja tiedetään liian hyvin minne ollaan menossa — turhaa puhua niin paljon. Sinun kappaleesi on surkea, Fouquier. Tekisit paremmin jos leikkaisit kaulani nyt samalla: minun hammastani särkee.
PRESIDENTTI (Herault de Séchelles'ille)