LUCILE (uhaten Herault'ta sormellaan)
Sanokaa ettei se ole totta, muuten revin minä silmät päästänne.
HERAULT
No, niin, se ei olekaan totta: julmin olette te.
LUCILE
No, se on hyvä. Niin saa kyllä ollakin.
CAMILLE
Se mitä sinä sanoit, ei anna minulle rauhaa. Se on totta, minä olen tehnyt paljon pahaa, ja kuitenkaan minä en ole paha. Minä en tiedä mikä pirullinen koirankuje minua ajaa tekemään noita hyökkäyksiäni. Minun toimestani mätänevät nyt girondistit kedoilla, tuossa kylmässä sateessa. Minun »Brissot'n paljastus» on katkaissut kolmekymmentä nuorta, miellyttävää, jaloa päätä. He rakastivat elämää, niinkuin minäkin, he olivat syntyneet elämään, tulemaan onnellisiksi kuten minä. Kenties heilläkin oli omat hellät, rakkaat Lucile'insä. Oo, Lucile, paetkaamme pois tästä murhatyöstä, joka tuottaa tuskaa toisille ja kukaties itsellemmekin. Jos vielä mekin, jos sinäkin, jos meidän pikku Horace'imme! .. Oh, etten minä voi päästä tuntemattomaksi jälleen! Eikö ole mitään pakopaikkaa, johon minä voisin kätkeytyä vaimoineni, lapsineni, kirjoineni! Uhi campi Guisiaque!…
PHILIPPEAUX
Sinä olet joutunut pyörteeseen: sinä et pääse siitä enää.