Minä olen tehnyt kaikkia rikoksia vapauden vuoksi. Minä olen sälyttänyt selkääni kaikki ne kauhistavat tehtävät, joita toisten tekopyhyys pakeni. Minä olen uhrannut kaikkeni vallankumoukselle, ja minä huomaan nyt hyvin, että se on ollut turhaa. Se portto on pettänyt minua; se uhraa minut tänään; se uhraa Robespierre'in huomenna; se antautuu ensimäiselle seikkailijalle, joka kiipee sen sänkyyn. — Mutta vähät siitä! Minä en kadu mitään; minä rakastan sitä porttoa ja iloitsen siitä että olen häpäissyt itseäni hänen tähtensä. Minä surkuttelen niitä kurjia raukkoja, jotka eivät ole saaneet lainkaan hieroa ihoaan vapauden hipiää vasten. Kun on kerrankin suudellut tuota jumalallista hutsua, voi mennä kuolemaan: silloin on elänyt.
(Menee Philippeaux'n kanssa.)
FOUQUIER-TINVILLE
Pyydän valamiehistöä lausumaan, onko se saanut tarpeelliset tiedot asioista.
PRESIDENTTI
Valamiehistö vetäytyy neuvottelemaan.
(Valamiehistö menee.)
(Kansanjoukko, aaltoilee rauhattomana, päättämättömänä ja huonotuulisena. — Ulkoa kuuluu Dantonin ääni ja kansan rähinää. — Yleisö tunkeilee ikkunoihin. Muutamia tuomioistuimen jäseniä samoin. Salissa olijat toistavat ulkoa kuuluvia sanoja, ensin puoliääneen, sitten kovemmin.)
FOUQUIER-TINVILLE
Melu alkaa. Meille tulee kuuma paikka.