CAMILLE
Danton, miksi sinä et tahdo?
DANTON
Hyvät lapset, Danton ei ole tehty muiden ihmisten mitan mukaan. Tulivuoren intohimot leiskuvat tässä rinnassa, mutta ne eivät tee minua muuksi kuin mitä minä itse tahdon. Minun sydämessäni on suuria pyyteitä — minun vaistoni kiljuvat kuin jalopeurat, mutta kesyttäjä on täällä. (Osoittaa päätänsä.)
CAMILLE
Mikä on sitten sinun tarkoituksesi?
DANTON
Säästää isänmaata. Mihin hintaan hyvänsä suojella sitä meidän jumalattomilta taisteluiltamme… Tiedätkö mikä on syynä tähän tasavallan kuolemantautiin? Keskinkertaisuuksien puute. Liian monet älyt huolehtivat valtiosta. Yhdelle kansalle on liikaa, kun sillä on Mirabeau, Brissot, Vergniaud, Marat, — Danton, — Desmoulins, Robespierre. Yksi ainoa näistä neroista olisi saattanut vapauden voittoon. Yhdessä ne syövät toisensa ja Ranska voihkii heidän vihansa veressä. Minä itse olen siinä liian suuri osakas, vaikka minä sydämessäni tiedänkin, etten ole koskaan taistellut ranskalaista vastaan muuten kuin puolustaakseni elämääni ja että minä taistelun vimmassakin olen tehnyt kaikkeni lyötyjen vihollisteni pelastukseksi. Minä en tahdo nytkään oman etuni vuoksi ryhtyä taisteluun miehen kanssa, joka minun jälkeeni on tasavallan suurin. Metsä harvenee ympärillämme, enkä minä tahdo tehdä tasavaltaa kansattomaksi. — Minä tunnen Robespierren: minä olen nähnyt hänen nousevan maasta, päivä päivältä varttuvan sitkeytensä, ahkeruutensa ja uskonsa kautta; ja hänen kunnianhimonsa on sitämukaa kasvanut, vallaten kansalliskokouksen ja lannistaen alleen Ranskan. Yksi ainoa mies on vielä hänen silmätikkunaan: minun saavuttamani kansansuosio painaa yhtä paljon kuin hänen, ja se se kirvelee hänen sairaalloista turhamielisyyttään. Useamman kerran — se täytyy minun myöntää — hän on koettanut hillitä vihamielisiä vaistojaan. Mutta tapausten mahti, kateuden lannistamaton valta, minun raivoisat vihamieheni, jotka kiihoittavat häntä, kaikki se ajaa meitä yhteentörmäykseen. Mikä tulos lieneekin, tasavalta siitä järkyttyy perustuksiaan myöten. No niini minä tahdon antaa esikuvan uhrautuvaisuudesta. Hänen kunnianhimonsa ei tarvitse enää olla huolissaan minun kunnianhimostani. Minä olen juonut viljalti tuota karvasta juomaa ja siitä on jäänyt katkera maku suuhun. Täyttäköön Robespierre maljan, jos hän haluaa. Minä vetäydyn telttaani, ja pitkämielisempänä kuin Akilles, odotan minä kärsivällisesti, että hän ojentaa minulle kätensä.
CAMILLE
Jos toisen teistä täytyy uhrautua, miksi juuri sinun eikä hänen.