Robespierre!…
(Robespierre tulee sisään, kylmänä, järkähtämättömänä, katsoo nopealla ja tarkalla silmäyksellä, tekemättä mitään eleitä.)
CAMILLE (menee vastaan, palvelusvalmiina ja ikäänkuin piloillaan)
Oo, rakas Maximilien, sinä tulet oikeaan aikaan. Sinä olet, vaikkakin poissa-olevana melkein tunnin johtanut meidän keskusteluamme.
DANTON (vaikeasti)
Hyvää päivää, Robespierre. (Epätietoisena ojentaisiko kätensä, hän odottaa, että hänen kilpailijansa ottaisi ensi askeleen. Robespierre ei vastaa, puristaa kylmästi Lucile'in ja Camille'in kättä, tervehtii Dantonia lyhyellä päännyökkäyksellä ja istuutuu. Camille ja Danton jäävät seisomaan. Lucile on aina liikkeessä.)
LUCILE
Kuinka ystävällistä, että löysit aikaa tulla meitä tapaamaan keskellä kiireitäsi. Asetu vähän lähemmäksi tulta. Ulkona on sumua, joka panee värisemään sielun pohjaan asti. Kuinka sinun kiltti isäntäväkesi jaksaa, kansalaisetar Duplay ja minun pikku ystäväni Eleonore?
ROBESPIERRE
Kiitos, hyvin, Lucile. — Camille, minulla on vähän puhumista sinulle.