WESTERMANN
Minulla on oikeus saada tietää.
ROBESPIERRE
Kysykää omallatunnoltanne.
WESTERMANN
Se ei syytä minua mistään.
ROBESPIERRE
Minä surkuttelen sitä, joka ei enää saata kuulla katumuksen ääntä.
WESTERMANN (pakottaa itsensä tyyneksi, multa ääni värisee tuskaa ja raivoa)
Minä kadun vain yhtä — että olen uhrannut elämäni niin epäkiitolliselle isänmaalle. Kolmekymmentä vuotta olen sen vuoksi saanut kestää kaikenlaista kurjuutta. Minä olen kymmenen kertaa pelastanut maan vihollisen anastukselta. Minulle ei ole koskaan annettu mitään tunnustusta. Kuka hyvänsä liehakoitsija voi vaaratta ilmiantaa minut — uskotaan, mitä sotamiehet, joita olen rangaissut pelkuruuden takia, sanovat nimettömissä kirjeissään. Minua syytetään, minua uhataan, alennetaan virassa ja typerät narrit ja tomppelit pääsevät minun edelleni. Minun on pakko totella jotain Rossignolia, typerää kultaseppää, jolla ei ole aavistustakaan siitä, mitä sota on, joka on tehnyt itsensä tunnetuksi vain hölmöydellään ja jonka ainoat ansiot ovat hänen halpa sukuperänsä ja jakobinien suositus. Kléber, Dubayet ja Marceau kuluttavat voimansa vähäpätöisissä asemissa ja Niortin pikkukauppias komentaa kahta armeijaa!