Robespierre, Eleonore Duplay.
ELEONORE (tulee Duplayn puolelta)
Viimeinkin siis lähti. Voi, Maximilien, miten levoton minä olin, kun hän oli täällä!
ROBESPIERRE (hymyillen hellästi)
Rakas Eléonore! Kuuntelitteko?
ELEONORE
Tuon miehen ääni säikäytti minut — en voinut olla tulematta tänne ylös; minä olin tässä vieressä, äidin pukuhuoneessa.
ROBESPIERRE
Ja mitähän te olisitte voinut tehdä, jos hänellä olisi ollut pahoja aikeita?
ELEONORE (nolona).